Psykedeelinen musiikki 60- ja 70-luvuilta

Psykedelia tuli ilmiöksi 60-luvulla, ja vaikutti huomattavasti lähes kaikissa taiteen alalajeissa: musiikissa, kuvataiteessa, kirjallisuudessa, muodissa, suunnittelussa ja jopa arkkitehtuurissa. Psykedelian inspiraatio tulee psykedeelisistä huumausaineista ja niiden vaikutuksesta. Psykedeelinen musiikki pyrki ilmaisemaan, miltä tuntuu olla huumeiden alaisena, ja osa muusikoista veivätkin kokeilun käytännön asteelle, kun tekivät biisejään. Psykedeelinen musiikki nojautui kaoottisiin äänimassoihin, runsaaseen kitarapedaalien käyttöön sekä monimutkaisiin rytmeihin ja niiden vaihdoksiin. Intia ja sen kulttuuri olivat suuresti muodissa hippien keskuudessa, ja koska psykedelia nousi samaan aikaan suosioon, psykedeelisessä musiikissa käytettiin paljon intialaisia instrumentteja, kuten sitaria ja tablaa. Sanoitukset olivat usein tajunnanvirranomaisia ja surrealistisia, tai ne mainostivat hippi-ideologiaa, kuten Beatlesin ”All You Need is Love”.

Psykedeelisen musiikin tunnetuimmat edustajat

Psykedeelisen musiikin tunnetuimpia edustajia ovat muiden muassa Jimi Hendrix ja The Doors. Myös bändit, jotka olivat tulleet huippusuosituiksi alun perin muilla musiikkityyleillä, lähtivät kokeilemaan psykedeliaa, ja näin esimerkiksi The Beatles, The Rolling Stones ja The Beach Boys muuttuivat psykedeelisen musiikin lipunkantajiksi ja levittivät sen vaikutuksen kaikkialle. Psykedeelisen musiikin kultainen kausi oli 1960-luvun lopussa, ja huipentui vuonna 1969 pidettyyn Woodstock-festivaaliin, jossa esiintyivät lähes kaikki genren huippunimet: Janis Joplin, Jimi Hendrix, Santana, Grateful Dead ja Jefferson Airplane. Psykedeelisen musiikin tunnetuimmat edustajat olivat englantilaisia tai amerikkalaisia, ja genre kukoisti ennen kaikkea San Franciscossa ja sitä ympäröivällä Bay Arealla, joka oli hippiliikkeen keskus.

Psykedeelisen musiikin vaikutus muun musiikin kehityksessä

Psykedeelinen musiikki on ollut äärettömän vaikutusvaltaista pop- ja rock-musiikin kehityksessä. Vaikka psykedeelisen musiikin kultainen kausi oli lyhyt, se tuotti lukemattomia uusia ideoita, joista muusikot ovat ammentaneet aina tähän päivään asti. Ehkä sen suurin yksittäinen vaikutus on ollut perinteisen biisirakenteen rikkomisessa; ennen psykedeelistä musiikkia kappaleet olivat aina noin kolmen minuutin pituisia, ja koostuivat muutamaan kertaan toistuvista säkeistöstä ja kertosäkeestä sekä B-osasta. Psykedeelisessä musiikissa taas biisien rakenne ja pituus olivat täysin vapaita. Musiikki on tärkeä elämällemme, ja psykedeelisen musiikin suurin merkitys on siinä, kuinka se onnistui laajentamaan länsimaisen musiikin siihen asti jokseenkin rajallisia keinoja ilmaista eri tunteita ja mielentiloja. Ei siis ihme, että psykedeelinen musiikki elää tällä hetkellä uutta kukoistuskauttaan.